KITAB BASAH LAN KITAB KERING
Karya Kandjeng Pangeran Karyonagoro. Ditulis buku garing populer kanggo sing seneng sinau olahraga batin. Ing urip iki ora mung sinau babagan buku garing, yaiku maca lan ngerti apa sing ditulis ing buku. Nanging, kita kudu prioritas maca lan ngalami apa sing ana ing alam semesta lan ngerti apa sing ana ing manungsa, banjur dileksanakake ing prilaku. Iki diarani buku teles. Ayo kita njlentrehake babagan buku iki. Ing piwulang agama Islam, percaya marang kitab-kitab-Nya iku peringkat telu. Pangkat kapisan yaiku iman marang Allah lan peringkat kapindho yaiku iman marang para malaikat. Sasampunipun makaten lajeng pitados dhateng kitab-kitab, dene ingkang kaping sekawan inggih punika iman dhateng para utusanipun, ingkang kaping gangsal inggih punika iman ing dinten akhir lan ingkang kaping enem inggih punika iman dhateng takdir. Sanajan ujar peringkat ing kene, ora ateges peringkat pertama luwih unggul lan kudu diutamakake tinimbang peringkat sabanjure. Kabeh iku kudu diyakini babar blas kanthi apresiasi lan solah bawa kang lumaku wiwit pangkat sepisan nganti pungkasan amarga sejatine siji kesatuan. Iman ora mung ateges percaya lan percaya anane samubarang. Iki mesthi minangka penghargaan sing cethek lan ora sampurna kanggo bocah cilik. Hakikat iman yaiku wujud pengakuan sing diucapake utawa diyakini ing njero ati banjur diterusake tumindak saben dinane. Dadi, iman ing pangertèn iki tegesé iman sing urip, dudu iman sing mati. Mulane iman sing sampurna ora mung diucapake kanthi lisan.
Yen sampeyan mung ngomong ing tutuk, maling dhuwit umum, maling kebijakan moneter, lan maling kasus pengadilan uga bisa nindakake iki. Nanging, sifat iman sing sampurna kudu beda. Imam Sempurna bakal digayuh yen wis thukul ing tumindak saben dina. Bisa uga dheweke ora ngomong ing cangkem amarga dheweke ora pengin diarani sugih/sombong. Ananging hakekatipun kapitadosan menika wonten kados pundi tumindakipun saben dintenipun. Apa iku nggambarake Rukun iman apa ora. Mula, ing agama kita jelas butuh kawicaksanan. Kawicaksanan bakal madhangi pangerten konseptual sing wis kita duwe lan disusun minangka cara urip. Bali menyang tema wiwitan, yaiku babagan iman marang buku-bukune. Wiwit taman kanak-kanak, sing kita ngerti yaiku Gusti Allah wis nurunake buku-bukune marang para rasul. Pemahaman gaya TK iki isih mlarat maneh kanthi napsirake buku-bukune minangka barang/obyek arupa buku-buku sing diwedharake marang para nabi sing manggon ing Timur Tengah. Iki jelas dadi mlarat saka makna sejatine kitab sing ora pantes kanggo wong sing percaya lan nindakake tumindak apik. Iman ing buku-bukune jelas kudu. Yaiku percaya marang kabeh jinis kitab sing ana ing jagad raya, kabeh asale saka Kang Maha Esa. Yen luwih jero, apa ana tulisan sing dudu buku sing ngemot pangandikane Gusti ing jagad iki.
Pramila dipunwastani sedaya pagelaran alam menika dipunwastani Papan Tulis/Sastrajendra. Dadi kita ora bisa mung percaya ing kertas lan nyucikake teks sing digawe ing pabrik kertas. Panyembahan naskah kang dadi Kitab Garing aja nganti katindakake dening wong kang ngaku mukmin. Iki padha karo kita nyembah patung, dhuwit, jabatan, kekuwatan. Sumangga dipun pirsani punapa hakekatipun Kitab Teles manut ingkang kaandharaken wonten ing Al-Qur’an surat al-Ankabut 49 : Sejatine Quran iku ayat-ayat kang nyata ing dhadhane wong-wong kang diparingi ilmu. Lan ora ana kang anggorohake marang ayat-ayat Ingsun kajaba mung wong-wong kang dholim. Saka ayat iki, wong mukmin diwajibake maca Iqra babagan kitab ing dada. Buku iki ora mung teks sing mung diapalake, nanging maknane dimangerteni lan ditindakake kanthi cara urip lan tumindak. Iki sing diarani mistik Jawa yaiku Kitab Teles. Satemene nyusuri ayat-ayat ing ndhuwur hakekat Al-Qur’an mung bisa diwaca dening wong-wong kang diparingi ilmu dening Panjenengane. Diwenehi ngelmu iku ora padha karo ngelmu. Menawi ngelmu dipunpendhet saking proses sinau, lajeng dipun paringi ilmu saking proses pasrah total, sumeleh, sumarah lajeng Dis paring pitedah ingkang awujud ngelmu. Pangertosan Kitab Teles ingkang wujudipun ayat-ayat ingkang nyata wonten ing dhadha, ateges kita wajib maos lampahing jagad raya/makrokrosma ingkang wonten ing salebeting manungsa. Manungsa dumadi saka macem-macem unsur konstituen yaiku fisik lan metafisik.
Fisik minangka badan biologis kita, lan Metafisika minangka badan eterik (Badan eterik yaiku awak sing dipikolehi sawise atman ninggalake awak fisik sawise mati sing tahan sawetara dina), Ciptaan, Niat lan Rasa. Ing salebeting unsur Metafisika wonten cathetan tumindak Becik lan Ala. Kadospundi anggenipun maos kitab wonten ing dhadha punika boten sanes kajawi kita kedah nyinau bab tasawuf/rasa/dimensi batin/tasawuf/dunia batin/prakara mistik supados tirakat ingkang nutupi kabodhoan kita saged kacepeng. Apa njelajah perasaan / dimensi batin / mistis / mistisisme iki kakehan lan salah, malah gaib? Sing jelas tuduhan kasebut salah, nyatane saben individu kudu sinau babagan kasebut. Ing agama apa wae, praktik perasaan iki kudu ana. Ing Islam uga ana ilmu mistik sing diarani ilmu tasawuf saliyane ilmu fiqih, ilmu kalam, ilmu mantiq, ekonomi Islam, nahwu sharaf lan liya-liyane. Ilmu tasawuf bakal madhangi jiwane manungsa supaya tansah siyaga (supaya tansah ngrungokake lan maca ayat-ayate), eling (eling lan mikir marang Panjenengane) lan waspada (ing tumindak/tumindak). Inti laku spiritual majeng yaiku ngerti Mati Sajroning Urip lan Urip Sajroning Lampus. Iki minangka cara Mistik supaya kita bisa ngrasakake pati nalika awak fisik isih urip lan ngrasakake Urip nalika awak wis ngalami Pati. Ing alam kalih, alam donya lan alam kalanggengan/alam alam kubur lan kalih kahanan, awak kita urip utawa awak mati, sejatine eling kita tetep urip. Eling kang dadi pancaraning dhiri sejati (ing basa agama diarani Roh) isih urip lan langgeng. Ora ngerti ilang lan ilang. Dadi, sing kudu ditindakake yaiku carane supaya wong bisa milih dalan pati sing ora kesasar. Yen salah lan ora sampurna, mula roh manungsa bakal ngumbara menyang alam sing ora katon. Mlebet ing alam setan, gendruwo, peri, wewe gombel, tuyul, buto ijo, melas tenan. Saiki, terserah awaké dhéwé apa iman marang kitab-kitabé. Menawi kita pitados, langkung sae kita nglajengaken amalan kanthi maos Kitab Teled ing manah. Kita kudu mbuktekake manawa sejatine awake dhewe ora kena mati. Amargi menawi dipuntelusuri riwayat rukun iman kados mekaten. Iman marang Allah iku percaya marang zat kang langgeng lan langgeng, kang ora kena mati lan tetep urip ing salawas-lawase. Dheweke ora bisa diukur kanthi ukuran obyek sing urip utawa ora urip, sing nggawe papan lan wektu. Salajengipun, manungsa punika wujud saka kersane, wujud inkarnasi saka Gusti Kang Maha Langgeng. Malah ing piwulang Jawa, pasemon bab anane Gusti lan manungsa iku kaya gula lan manise.
Lir gula lan manise ta kaki Murti smara batareng sujalma Jalma iku kabyangtane Allah kang maha agung Dira lepasira ki bayi Ya lahir ya batine Padha khaknya iku Ing jro khak jaba ya padha Dadi nora lain lahir lawan batin Iku padha kewala
Ngartekne : Ibarat gula lan rasa legi, dzat Allah iku ana ing manungsa, manungsa iku pawujudaning Allah Kang Mahaluhur, wujude jasmani lan batine ya nyata, batin lan rohani.
Terjemahan bebasnya :
KITAB BASAH DAN KITAB KERING
Karya Kandjeng Pangeran Karyonagoro.
Tertulis kitab garing popular bagi mereka yang suka untuk belajar olah batin. Dalam hidup ini hendaknya kita tidak hanya belajar tentang kitab garing yaitu membaca dan memahami apa yang tertulis di dalam buku-buku saja. Namun hendaknya kita utamakan membaca serta menghayati apa yang ada di alam semesta dan mengenal di dalam diri manusia yang dilanjutkan dengan melaksanakan di dalam perilaku. Ini disebut kitab teles. Marilah kita perdalam soal kitab ini. Di dalam ajaran agama Islam, beriman kepada kitab-kitab-Nya menduduki ranking ketiga.
Ranking pertama adalah beriman kepada Allah dan ranking kedua adalah beriman kepada malaikat-Nya. Setelah itu baru beriman kepada kitab-kitabnya, dan ranking keempat adalah beriman kepada rasul-rasul-Nya, ranking kelima adalah beriman kepada Hari Akhir dan ranking terakhir keenam adalah beriman kepada takdir. Meskipun disini dikatakan ranking, namun tidak berarti ranking pertama lebih hebat dan harus didahulukan dari ranking selanjutnya. Semuanya harus diimani secara total dengan penghayatan dan perilaku yang selanjut-lanjutnya mulai ranking satu hingga terakhir karena itu sejatinya satu kesatuan. Iman juga tidak hanya diartikan percaya dan yakin terhadap keberadaan sesuatu. Ini tentu saja penghayatan anak kecil yang dangkal dan masih belum sempurna. Hakikat iman adalah wujud pengakuan baik yang diucapkan maupun yang diyakini di dalam hati dan kemudian dilanjutkan dengan perilaku sehari-hari. Maka, iman dalam arti yang demikian adalah arti iman yang hidup bukan iman yang mati. Keimanan yang sempurna oleh karena itu tidak hanya diucapkan di mulut saja.
Kalau hanya diucapkan di mulut, para maling uang rakyat, para maling kebijakan moneter, para maling perkara pengadilan pun juga bisa melakukannya. Namun, hakikat keimanan yang sempurna pasti berbeda. Imam Sempurna akan diraih ketika telah mendarah daging dalam perbuatan sehari-hari. Bisa jadi dia tidak mengucapkannya di mulut karena enggan dikatakan riya’/sombong. Namun hakikat keimanan terletak pada bagaimana kelakuan sehari-harinya. Apakah mencerminkan dengan Rukun iman atau tidak. Oleh karena itu dalam kita beragama jelas membutuhkan kebijaksanaan. Kebijaksanaan akan menerangi pemahaman-pemahaman konseptual yang selama ini telah kita miliki dan kita susun sebagai pandangan hidup. Kembali ke tema awal yaitu tentang beriman kepada kitab-kitab-Nya. Sejak taman kanak-kanak, yang kita ketahui adalah Tuhan telah menurunkan kitab-kitab-Nya pada para rasul. Pemahaman ala anak TK ini pun masih dipermiskin lagi dengan memaknai kitab-kitab-Nya sebagai barang/benda yang berbentuk buku yang diturunkan kepada para nabi yang hidup di timur tengah. Ini jelas sebuah pemiskinan makna kitab yang sesungguhnya yang tidak pantas dilakukan oleh orang-orang yang beriman dan beramal sholeh. Iman terhadap kitab-kitab-Nya jelas sebuah keharusan. Yaitu mengimani semua jenis kitab yang ada di alam semesta yang semuanya bersumber dari Yang Maha Esa. Kalau kita memperdalam lagi, maka apa ada tulisan yang tidak merupakan kitab-kitab yang berisi sabda-sabda Tuhan di alam semesta ini.
Itu sebab dikatakan bahwa semua pergelaran alam ini disebut Papan Tanpo Tulis / Sastrajendra. Jadi kita tidak boleh hanya mengimani kertas-kertas dan mensucikan teks-teks yang dibuat di pabrik-pabrik kertas. Pemberhalaan teks yang merupakan Kitab Garing tidak boleh dilakukan oleh mereka yang mengaku orang beriman. Ini sama saja dengan kita menyembah patung, uang, jabatan, kekuasaan. Marilah kita mengkaji apa hakikat Kitab Teles itu sesuai yang tertera di dalam Al Quran, surah al-Ankabut 49: Sebenarnya, Alquran adalah ayat-ayat yang nyata di dalam dada orang-orang yang diberi ilmu. Dan tidak ada yang mengingkari ayat-ayat Kami kecuali orang-orang yang dzalim. Dari ayat ini, orang yang beriman diharuskan ber-Iqra tentang Kitab di Dada. Kitab ini bukan hanya teks yang semata-mata dihafal saja namun dipahami maknanya dan diimplementasikan dalam sikap hidup dan bertindak. Inilah yang oleh kaum kebatinan jawa disebut dengan Kitab Teles. Memang, merunut ayat di atas hakikat Al Quran hanya bisa dibaca oleh orang-orang yang diberi ilmu oleh-Nya. Diberi ilmu tidak sama dengan orang yang berilmu. Bila berilmu didapat dari proses belajar, maka diberi ilmu didapat dari proses pasrah total, sumeleh, sumarah kemudian Dis memberi kita hidayah berupa Ilmu. Memahami Kitab Teles yang berupa ayat-ayat yang nyata di dalam dada, artinya kita wajib untuk membaca pergelaran alam semesta / mokrokrosmos yang ada di dalam diri manusia. Manusia terdiri dari berbagai unsur penyusun yang bersifat fisik dan metafisik.
Yang Fisik yaitu tubuh biologis kita, dan yang Metafisik yaitu tubuh eterik (Tubuh Eterik adalah tubuh yang didapatkan setelah atman meninggalkan tubuh pisik setelah kematian yang bertahan selama beberapa hari), Cipta, Karsa dan Rasa. Di dalam unsur yang Metafisik itu ada catatan amal perbuatan Baik dan Buruk. Cara membaca kitab di dalam dada ini tidak lain kita perlu belajar tentang olah kebatinan/olah rasa/dimensi dalam/tasawuf / inner world / praktik mistik agar tersingkap tirai yang menyelubungi ketidaktahuan kita. Apakah mendalami olah rasa/dimensi dalam / mistik / kebatinan ini berlebih-lebihan dan sesat, bahkan klenik ?
Jelas tuduhan itu salah alamat, bahkan setiap individu harus mempelajarinya. Di agama manapun, praktik olah rasa ini pasti ada. Di Islam pun ada ilmu mistiknya yang disebut ilmu tasawuf selain ilmu fiqih, ilmu kalam, ilmu mantiq, ekonomi Islam, nahwu sharaf dan lain-lain.
Ilmu tasawuf akan menerangi jiwa manusia agar selalu awas (untuk selalu mendengar dan membaca ayat-ayat-Nya), eling (mengingat dan berdzikir pada-Nya) dan waspada (dalam perbuatan/tindakan).
Inti olah kebatinan tingkat lanjut adalah mengenal Mati Sajroning Urip dan Urip Sajroning Lampus. Ini adalah jalan Mistik agar kita bisa merasakan kematian pada saat tubuh fisik kita masih hidup dan merasakan Kehidupan pada saat tubuh kita telah mengalami Kematian. Di dalam dua alam baik alam dunia maupun alam kelanggengan/alam kubur dan dua keadaan baik tubuh kita Hidup atau tubuh kita sudah mati, sebenarnya Kesadaran Kita Tetap Hidup. Kesadaran yang merupakan pancaran diri sejati (dalam bahasa agama diebut Ruh) ini tetap hidup kekal dan abadi. Tidak mengenal hilang dan lenyap.
Maka, yang perlu dilakukan adalah bagaimana agar seseorang bisa memilih jalan kematian yang tidak sesat. Bila sesat dan tidak sempurna, maka ruh manusia akan ngelambrang ke alam gaib yang paling rendah. Memasuki alamnya setan, gendruwo, peri, wewe gombel, tuyul, buto ijo… benar-benar kasihan. Sekarang, tinggal apakah kita beriman atau tidak terhadap kitab- kitab-Nya. Bila kita percaya, maka ada baiknya kita meneruskan laku dengan membaca Kitab Teled di dalam dada. Kita perlu membuktikan apakah diri sejati memang tidak tersentuh kematian. Sebab bila kita telusuri sejarah rukun iman sebagai berikut. Beriman kepada Allah adalah beriman kepada Dzat yang baka dan abadi, yang tidak tersentuh kematian dan tetap hidup sampai kapanpun. Dia tidak bisa ditakar dengan ukuran benda hidup atau mati, yang menciptakan tempat dan waktu. Selanjutnya, manusia adalah wujud kehendak-Nya, wujud penjelmaan Tuhan Yang Maha Abadi. Bahkan dalam ajaran Jawa perumpamaan eksistensi Tuhan dan manusia itu seperti gula dan rasa manisnya.
Lir gula lan manise ta kaki Murti smara batareng sujalma Jalma iku kabyangtane Allah kang maha agung Dira lepasira ki bayi Ya lahir ya batine Padha khaknya iku Ing jro khak jaba ya padha Dadi nora lain lahir lawan batin Iku padha kewala
Maknanipun :
Seperti gula dan rasa manisnya Hakikat Tuhan ada dalam diri manusia Manusia itu perwujudan Allah yang Maha Agung Perwujudannya lahir dan batinnya sama-sama benar batinnya benar lahirnya juga tiada perbedaan lahir dan batin itu sama.